Miksi.

Sitä haluaa jonkun ihmisen lähelle, pitämään hyvänä, unikaveriksi, jakamaan arkea.
Muttei kuitenkaan halua. Että se ottaisi päähän, kun oman tilan jakaisi joku toinen.

Sitä haluaa kauheasti kaikenlaisia somia lasitalon lemmikkejä, niistä on iloa, hupia ja viihdykettä. Muttei kuitenkaan halua. Tarvitsis lisää terraarioita ja pitäis olla lamppuja ja kosteutta, elävää ruokaa ja vaivannäköä.

Sitä haluaa olla hoikempi, paremmassa kunnossa, näyttää hyvältä kaikessa, tehdä vaikutuksen ulkonäölläänkin.
Muttei kuitenkaan halua. Liikaa vaivaa, oon ihan hyvä niin kun oon, jos muut ei tykkää on niissä vikaa.

Sitä haluaa panostaa koulujuttuihin, lukea ja iskostaa kaiken päähän, olla ihan älyttömän hyvä teoriassa ja sitten käytännössä.
Muttei kuitenkaan halua. Yritys on kova, mutta ei tarpeeksi kova.

Sitä haluaa siistin kodin, kotoisan tunnelman ja lämpöisen ilmapiirin. Puhtaat lattiat ja siistit tasot. Muttei kuitenkaan halua. Hallittu kaaos on ihan ok, ei mun tarvitse jatkuvasti siivota, jos en halua.

Sitä haluaisi olla hirveen sosiaalinen, olla menossa usein, tehdä asioita ja nähdä asioita.
Muttei kuitenkaan halua. Semisti erakkona on oikeestaan hyvä olla suurimman osan ajasta.

Miksi aina haluaa enemmän kuin on? Miksi sitä enempää ei kuitenkaan tavoittele? Miksei se mitä on, riitä? Miksi kaikesta täytyy tehdä monimutkaista? Elämä. Vai laiskuus ja aikaansaamattomuus.

Tää on taas niin tätä.