Joskus tuntuu ettei mikään riitä. Katot kauniiden naisten kuvia ja toivot, että olisit ne, että niiden ulkonäkö olis sun. Vaikka sun omassa ei oo mitään vikaa ja oikeestaan tykkäätkin omastas. Mut silti niiden kuvissa on sitä jotain. Särmää vaikka. Sä haluut sitä särmää tai oli mitä oli. Sitä jotain. Jotenki se vaan näkyy siinä niin täydellisesti. Just siinä ulkonäössä ja tyylissä. Alan miettimään, miks haluun sellasta jonkun muun muodossa. Miks en tavottele sitä omassani, miks en koe et se on mahdollista. Tottakai se on mahdollista. Kaikki olis vaan helppoa, kun olisit se joku toinen, joka nyt vaan näyttää just siltä. Siltä joltain täydelliseltä. Särmää ja kaikkea. Kauheen vaikeeta taas kaikki.
Pahimpina päivinä sä alat viemään sitä ideaa pidemmälle. Siitä miten sen elämä on parempi, kun sun. Varsinki siis, koska se näyttää just tolta. Ei se voi olla ku ihan mieletöntä. Sillä ei ainakaan oo mitään kriisiä koskaan. Kukaan jätkä ei koskaan kohtele sitä paskasti. Kato nyt sen naamaa ja kroppaa. Tossa se vaan on, just niin särmä ja täydellinen ja kaikkea. Tääkin ihan totaalista bullshittiä, mut sillai ne aivot vaan asiaa vie. Varsinki ku annat sen mahdollisuuden niille.
Mut jumalauta se muija on upee. Just sellanen, kun mitä pitäis olla, että elämä olis vaan tosi awesome.
Väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti