Vuodenvaihde on se hetki, jollon aina vetää diipiksi. Ei siksi, että mä muistelisin millanen vuosi on ollut takana, tai tekisin syvällisiä retkiä itseeni. Vaan siksi, että mä otan sillon vastuun ja olen kotona koiran kanssa. Mua ei haittaa olla kotona koiran kanssa, mutta jossain kohti iskee se fiilis, kun tajuaa että ympärillä on ihan törkeesti elämää ja mä oon samojen seinien sisällä. Mä en valita, en asiaa turhaan vatvo, mutta se fiilis. Inhoon sitä fiilistä, se boostaa yksinäisyyden tunnetta niin isosti ettei oo tosikaan. Onneks se menee ohi.
Mulla on tällä hetkellä sellanen fiilis, että haluaisin vaan mennä takasin peiton alle, laittaa silmät kiinni ja kuulokkeet korviin. Laittaa soimaan jotain sellasta musiikkia mikä vaan soljuu tonne hyvänolonkeskukseen ja vie hetkeksi jonnekin ihan muualla. Sellanen hyvänlainen irtautuminen tän hetkisestä todellisuudesta. Ehkä mä teen sen tänään illalla. Nukahdan siihen.
Nyt mä voisin katsoa niitä romanttisia itkuleffoja, mitä ajattelin yöllä katsoa, mutta teinkin kaikkea muuta. Lista on pitkä, itkemistä on paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti